Linnut, linnut!

Riistaveden Keskimmäisen lintujärven rantalehdossa raksuttaa ja näppäilee aamuhämärässä satakieli. Se lumosi. Ajankohta joskus 1970-luvun loppupuolella. Aamun herkät valot ja tuo intensiivinen laulu.

Toinen ote lintuharrastuksen alkutaipaleelta vie Siikajoen Tauvon lintuasemalle loppukesällä joskus 1980-luvun alkuvuosina. Maisema sinänsä on järvi-Suomen pojalle eksoottinen hiekkadyyneineen ja meren aaltoineen. Mutta ne linnut! Erilajisia satapäisiä sirrriparvia velloo edestaisin merenrannoilla: kuovi-, pulmus- ja isosirrejä. Ja pikkutiiroja!

Lintuharrastuksen hehku ei ole vieläkään sammunut kun kevään valo joka vuosi saa aikaan innostuksen ja positiivisen rauhattomuuden päästä lintumaille.

45 vuotta lintuharrastusta

Vaikea tarkkaan määritellä milloin ja miten lintuharrastuskipinä syttyi. Osin isäni innostamana ja pitkälti Kuopioon muuton yhteydessä joskus 1970-luvun lopulla kun liityin Kuopion Nuoriin LuonnonYstäviin (Kuopion LuonnonYstäväin Yhdistyksen nuorisokerho) sai lintuharrastus alun, ja sain samanhenkisistä luonnonharrastajista yllykettä ja tukea harrastukseen.

Lasken hieman systemaattisemman harrastuksen alkaneen maaliskuusta 1979, jolloin kirjasin havisvihkoon ensimmäiset lintuhavainnot. Siis yli 45 vuotta harrastusta takana! Alkuvuosien miltei maaninen harrastus on vaihtunut seniorivuosien seesteisempään nautiskeluun vailla suorituspaineita.

Harrastuksessa oli ja on edelleen selvä piikki keväällä, jolloin on "pakko" päästä lintuvesille. Harrastuksen ulkopuolisille voi olla vaikea ymmärtää miksi koulupoika polkee ennen koulun alkua vajaat 10 km läheiselle sulapaikalle vesilintuja katselemaan ja rontostelee kumisaappaissa sitten suoraan kouluun. Tai polkee pyörällä yli 40 km viikonlopuksi lintujärvelle ja yöpyy siellä paikallisen maanviljelijän lintuharrastajille yöpymiskäyttöön osoittamassa heinäladossa. Tätä tosiaan tapahtui Kuopiossa 1970-80 -lukujen taitteessa.

Totti Toiskallion (2018) gradussa "Tiedettä harrastuksen siivellä? Lintuharrastajat kansalaistieteen toimijoina" viitataan luokitteluihin lintuharrastajien motiiveista. Motivaatiotekijöistä (kuten tiedonjako, kumppanuus, sosiaalisuus, intellektuaalisuus, haasteet) minulle tärkeintä on luonnosta (ja linnuista sen osana) nauttiminen (esteettisesti, tiedollisesti, jopa "hengellisesti").

Jotkut vääräleuat ovat maininneet lintuharrastuksen epäsosiaalisten ihmisten sosiaaliseksi harrastukseksi. En aivan tuota allekirjoita, vaan tapaan lintuvesillä jatkuvasti lämminhenkisiä harrastajia, joiden kanssa on mukava tarinoida, vaikka joskus luonto-lintukokemukset ovat hienoimmillaan yksin koettuina.

Estetiikka, löytämisen riemu ja mukavat kohtaamiset ajavat lintujen perään, vuosikymmenten ajan. Ehkä siinä samalla tulee havaintojen muodossa auttaneeksi lintujen suojelua.