top of page

Kainuun korpimailla ja metsäpeuran jäljillä

  • Writer: Martti Komulainen
    Martti Komulainen
  • Jun 17, 2022
  • 1 min read

Sinipyrstö! Entuudestaan minulle outo lyhyt luritus kuului Palolammen rinnemetsän kuusikosta. Lintuappin selaus varmisti sen mitä uumoilin - sinipyrstö. Hiidenportin kansallispuiston opastetaulutkin kertoivat sinipyrstön kuuluvan - harvinaisena - alueen linnustoon.

Saapuminen Sotkamon kunnassa sijaitsevaan Hiidenportin kansallispuistoon oli haparoivaa: kymmeniä kilometrejä hiekka- ja sorateitä läpi liki asumattomien korpimaiden, navigaattori erehtyi opastamaan nelisen vuotta sitten avatun hopeakaivoksen porteille (näin oli käynyt muillekin), sitten uukkaria ja oman vaiston opastamana vihdoin tielle, josta sitten olikin kunnon opasteet perille Palolammen parkkipaikalle ja opastuspisteeseen.


Sitten leiri pystyyn ja iltaruokailemaan nuotion ääreen upean Palolammen rannalle. Kohtuullisesti nukutun yön jälkeen aamumurkinoiden jälkeen vajaan 10 km reitille: jylhä rotkolaakso (ei heikkojalkaisille!), erämaisia suorantaisia lampia, vanhaa metsää (pikkusieppo!). Kaiken kaikkiaan upea paikka ja uusi rasti käytyjen kansallispuistojen listaan.


Vaikka kansallispuistoista hakeekin ensisijaisesti luonnonrauhaa, on mukava myös jutustella muiden retkeilijöiden - ja kahvilanpitäjän - kanssa. Ystävällinen ja puhelias kainuulaisnainen tarjoilin kahvia ja itse leipomiaan tuotteita Palolammen tuvassa - miellyttävä yllätys saada rankahkon patikoinnin päätteeksi kahvia, kahvileipää ja juttuseuraa.


Parkkipaikalle möyrysi myös sveitsiläispariskunta pelastuskäyttöön suunnitellulla maastokulkuneuvolla, vai miksi tuota 8 tonnin painoista korkeamaavaraista kuorma-autontapaista kutsuisi. Ei kovin ekologinen vaihtoehto!


Hyttyset!


Hiidenportissa hyttyset eivät olleet suuremmin vaivaksi, jossain kosteissa kohdin niitä oli reilunpuoleisesti kun pysähteli, mutta keskiseen Suomeen sijoittuvassa Salamajärven kansallispuistossa niitä iltamajoittumisen ja -ruokailun aikaan oli jopa näin 5 kesää Utsjoella työskennelleelle ärsytyskynnyksen yli. Ruoanlaitto piti suorittaa sisäteltan oviaukosta käsin kuin keskoskaapista vain kädet ulos työntämällä. Seuraavaksi aamuksi tilanne rauhoittui auringonpaisteen ja tuulen myötä.

Muutoin Salamajärvi jätti hieman kylmäksi - tunnesidettä heikensi opastuskeskuksena toimivan Koirasalmen alueen rauhattomuus. Mutta ehkä tällaisiakin kohteita tarvitaan, eräjormat ja -liisat käykööt muualla.






Comments


 - Amicus naturae -

bottom of page