Talvi tuli Jurmoon!

Olosuhteet vaihtelevat saaristossa äkisti. Se tuli todistetuksi helmikuisella retkellä Jurmoon. Saapuessamme perjantaina m/s Eivorilla illalla saari oli lumeton ja keli lauha. Ehdin jo vähän harmittelemaan että olin liikkeellä raskaahkoilla huopavuorisilla talvikumppareilla. Niille oli sittenkin käyttöä seuraavina päivinä kun keli muuttui äkisti. Lauantaina märkää lunta tuli vaakatasossa toiskymmentä senttiä ja koko saari sai valkean peitteen. Sitten kirkastui ja pakastui kymmenen asteen tuntumaan, kovan tuulen kera se todella tuntui poskipäissä, jotka piti suojata karvalakilla. Onneksi olin senkin varannut mukaan retkelle.

Kontrastit, vaihtelevuus, tuovat elämiseen - ja retkeilyyn - makua ja mielenkiintoa. Niin tälläkin retkellä. Talven koko kirjo tuli koettua yhden viikonlopun aikana Saaristomeren ulkosaariston Jurmossa, jonka kanerva-katajanummet, somerikkoiset mereen pistävät niemet, kalliomäet tekivät jälleen vaikutuksen.

Talvista hyytävän merituulen piiskaamaa harjusaarta katsoessa ja kokiessa ihmetteli mistä saaren muutamat räkättirastaat löytävät ravintoa. Hyiset olot ovat Jurmon erikoisuudella, merisirrillä, joka jäi näkemättä vaikka urheat retkiporukan melojat niitä näkivätkin kymmenittäin. Ensi talvena uusi yritys. Pulmusparvi sen sijaan ilahdutti länsipään rantaniityllä.

Retki oli myös uuden talviuntuvamakuupussin neitsytretki. Marmotin talvipussi pääsi jälkimmäisenä pakkasyönä testiin kun pakkasta oli vajaat kymmenen astetta telttakaminan sammuttua. Hyvin läpäisi testin enkä palellut. Aiemmin talviretkillä olen kantanut kahta syyspussia ja niiden turvin pärjännyt jotenkuten pakkaskeleissä.

Kyllä kannatti taas vanhemmiten yhä laiskemmaksi käyvän kehonsa ja mielensä kammeta ylös kodin lämmöstä retkelle. Retkikaverin lanseeraaman "kivaluokituksen" mukaan oli ihan "ykköstyypin kivaa" - eli kivaa sekä itse retkellä että retken jälkeenkin retkeä muistellessa.

Jotain uuttakin aina oppii: pikkuruinen lahoavalla katajanoksalla kasvanut leipäkorisieni oli minulle uusi tuttavuus, vaikka onkin varsin yleinen.

Jurmo tekee aina vaikutuksen. Saariston ulkolaidalla oleva Salpausselän jatke, Jurmo, on etupäässä manner-Suomessa retkeilevälle eksoottinen kokemus. Maisema on oudon kaunis, pelkistetty. Pittoreski kylä lisää viehättävyyttä. Viikonloppu on vain yksinkertaisesti liian lyhyt aika kokea saari kokonaisuudessaan. Nytkin jäi itäpää kokonaan kiertämättä ja höntin näköiset kylän alpakat tervehtimättä . Ensi kerralla sitten.

#Talvi