Saimaan järviparatiisi: Linnansaaren kansallispuisto
-
Perustettu: 1956
-
Pinta-ala: 97 km2
-
Sijainti: Etelä-Savossa; Rantasalmi, Savonlinna ja Varkaus
-
Järviluontoa, metsäisiä saaria, Sammakkoniemen perinnetila
https://www.facebook.com/linnansaarenkansallispuisto/
https://www.luontoon.fi/linnansaari
Martti Komulainen, teksti, kuvat ja videot © KUVAjaLUONTO.com
Julkaistu 24.8.2019
Kuikan huuto auringon kultaamalla järvenselällä. Kajakki lipuu hiljakseen saarisokkeloissa. Taivaalta kuuluu yhtäkkiä "pjy" - sääksi, toinen, kolmaskin, ja pian silmä erottaa myös risulinnan rantamännyn latvuksessa.
Saaret ovat moni-ilmeisiä: karuja männikköisiä saaria, mutta myös lehtevämpiä, tiheän metsäisiä saaria. Kapeikkoja saarten välissä. Avaria järvenselkiä. Kumpupilviä taivaalla. Kuin suoraan Suomi-postikortista.
Sielunmaisema, rakas järvi-Suomi, Saimaa.
Helposti menee patetian ja ylisanojen puolelle kun savolaisjuurinen pääsee herkuttelemaan järviluonnolla. Mutta se vain on niin että sydän pakahtuu ja sanat loppuvat kun katselee tuota kauneutta - saarten ja selkävesien mosaiikkia ja saa sieraimiinsa suloisen järventuoksun.
Kajakilla liikkuessa järviluonto tulee iholle, paljon läheisemmin kuin moottoriveneellä suhatessa. Niitäkin oli harvakseltaan rikkoen ajoittain järvierämaan rauhaa.
Rantasalmi here I come
Ikimuistoisen upea retki Linnansaaren kansallispuistoon alkoi Turusta, josta napattiin kajakit matkaan, määränpäänä Rantasalmi. Illan alkaessa jo hivenen hämärtää päästiin 6,5 tunnin ajomatkan jälkeen Rantasalmen Mustalahden rantaan.
Runsaan tunnin melonnan jälkeen saavuttiin Pikku-Lapin saaren leiripaikalle, jonka oli jo vallannut eteläsuomalainen kalastusseurue polkukanootteineen. Mukavaa iltaseuraa ja telttapaikat löytyivät nuotiopaikan läheltä. Sinänsä sesonkina telttapaikkojen löytäminen voi olla työlästä kallioisilla saarilla. Nyt off-seasonaikana kaikista yöpymissaarista telttapaikat löytyivät helposti.
Aaltojen loisketta ja saarisokkeloita
Kolmen päivän melontaretki Haukivedellä Linnansaaren kansallispuistossa oli upea kokemus. Kelitkin suosivat, auringonpaistetta koko ajan. Reipas tuuli Oravin suunnalla kasvatti hieman aaltoja, ja sivuaalto kasteli kerran, mutta olosuhteet eivät silloinkaan olleet liikaa kaltaiselleni verraten kokemattomalle melojalle. Henkistä varmuutta kasvatti kokeneen melojan retkiseura. Yksin tuskin olisin tällä melontakokemuksella rohjennut lähteä aallokoita selättämään.
Toisen retkipäivän reitti seuraili pohjoisen saaristoa. Kapeikot saarten välissä olivat parasta. Norppavesillä kun oltiin toiveissa oli tietenkin nähdä saimaannorppa. Se jäi kuitenkin näkemättä vaikka niitä oli hiljan nähtykin noilla vesillä.
Toisen yön leiripaikaksi valikoitui puiston pääsaaren, Linnansaaren, luoteiskärjessä sijaitseva Perpulanluhta. Muutamia vene- ja kajakkikuntia siellä jo olikin. Illanviettoa nuotion äärellä siivitti haitarinsoitto ja laulu.
Toisena kokonaisena melontapäivänä koukattiin Linnansaaren Sammakkoniemeen, jonne kulkee Oravista yhteysliikenne, "Oravin lossi". Sammakkoniemessä on kioski, teltta-alue sekä viehättävä Oskarin ja Tildan perinnetila.
Lyhyen Oravin kylän lounasvisiitin jälkeen päivän kääntyessä iltapäivään alettiin suunnistaa osin saarten suojissa ja muutamia pieniä järvenselkiä pitkin viimeiselle leiripaikalle piskuiselle Mäntyluodolle, josta olikin lähtöpäivänä enää parin tunnin melonta takaisin Rantasalmen rantaan.
Mäntyluodollakin oli pari venekuntaa ja muutama meloja, mutta telttapaikat löytyivät pieneltä kallioiselta saarelta silti. Ja millaiset telttapaikat! Upeat näkymät Haukivedelle joka suunnalta. Illan kruunasivat uudet perunat (säilyke)ahventen ja -muikkujen sekä valkoviinin kera, ja mukava jutustelu nuotion äärellä nuoren pariskunnan kanssa.
Alla vielä melottu reitti ja yöpymispaikat: 1. päivä 5 km, 2. päivä 20 km, 3. päivä 25 km ja 4. päivä 11 km.
Haave norpasta jäi
Ei auttanut Sammakkoniemen kioskilta ostetut norppalippiksetkään: norppa jäi tällä kertaa näkemättä.
Team Norppa kuittaa ja kiittää, vaikka norppa jäikin vielä haaveeksi. Ehkä ensi vuonna?
